Avainsanaan ‘Born This Way’ liitetyt artikkelit

It’s been a long time since I came around
Been a long time but I’m back in town
This time I’m not leaving without you

Lady Gaga teki hyvän levyn.

En ole enää vähään aikaan jaksanut huolehtia sellaisista imago-seikoista kuin rock-uskottavuus. Moinen turhamaisuus on vain ahdasmielistä itsensä rajoittamista, joka estää Phil Collinsin kaltaisten hienojen artistien julkisen diggailun. Kuopattu, entinen musiikkinatsi-minäni saa pyöriä haudassaan ihan rauhassa – minä fanitan Lady Gagaa.

Born This Way on Gagan kauan odotettu seuraaja vuonna 2008 julkaistulle The Famelle sekä sen EP-jatko-osa The Fame Monsterille. Aiemmilta levyiltä olen kuunnellut muutaman hitin lisäksi pari vähemmän tunnettua kappaletta, mutta en muista koskaan kuunnelleeni Gagaa kertaakaan kannesta kanteen. Uuden levyn julkaisua siivittäneistä lööpeistä silmäni kiinnitti huomiota otsikkoon ”Näin paljon Lady Gagan tyyli on muuttunut!”, eikä kyse ollut hänen kohua herättävästä garderoobistaan. En kuitenkaan sillä hetkellä pystynyt kuuntelemaan esimerkkinäytteitä, mutta tämä yksittäinen otsikko herätti kiinnostukseni uutuutta kohtaan.

Ensimmäinen sinkku Born This Way kuulosti aluksi siltä kuin Gaga olisi lähtenyt coveroimaan Ally McBealin mainiota tunnaria. Parin kuuntelun jälkeen juuri tästä syystä aloin pitämään kappaleesta todella paljon, kuluneesta sointukierrosta huolimatta. Toinen sinkku Judas on levyn paras korvamato, ja sitä on tullut luukutettua varsin aktiivisesti ylitsevuotavasta radiosoitosta huolimatta. Sinkkujen rohkaisemana  halusin kuunnella uunituoreen albumin vielä pullantuoksuisena. Ensireaktioni oli varsin positiivinen.

Gagan tyylinmuutos oli vähemmän raju kuin mitä olin lööppien perusteella odottanut. Tätä en laske miinukseksi, sillä kaikki toimii. Ja vieläpä pirun hyvin. Gaga tekee loistavaa poppia, eikä ole vielä toistaiseksi kangistunut kaavoihin, vaikka esimerkiksi Judas kuulostaa hänen aikaisempien hittiensä yhteensulaumalta. Jo levyn aloitusraita on kuin popin tiivistymästä tislattua. Sinkkujen lisäksi suosikeikseni nousivat Government Hooker, Americano sekä raita, jonka olisin halunnut päättävän levyn – Yoü And I. Saksahumppa Scheiße sekä Black Jesus + Amen Fashion iskivät myös outoudessaan, joskin olen ymmärtänyt, että Gagan kohdalla outous on vain odotettavaa.

Olen kyllästymiseen asti lukenut arvosteluita levystä, joissa jankutetaan Gagan ja Madonnan yhtäläisyyksistä. Mitä siitä, jos kuulostaa Madonnalta? Jos se kuulostaa hyvältä, se kuulostaa hyvältä. Samoin levyn tematiikan on sanottu olevan suoraan Madonnalta kopioitu – koska kukaan muu ennen Madonnaa ei olekaan laulanut muodista ja uskonnosta! Vaikka yleensä jankutan yhtyeiden ja kappaleiden samankuuloisuuksista, niin tässä tapauksessa en tunne ”alkuperäistä” tarpeeksi hyvin voidakseni kommentoida asiaa tarkemmin. Minulle levy tuo mieleen parhaimmillaan Michael Jacksonin; tuotanto ja äänimaailmat kuulostavat hyvin kasarihenkisiltä, ja vaihtelua kappaleiden välillä on tyylilajien yli aivan kuin MJ:n levyillä.

Lady Gagan Born This Way ei ole täydellinen levy, ja kuuntelemani erikoispainos sisältää muutaman täytebiisin. Silti se on se levy, joka sai minut kuuntelemaan Gagaa. Hyvä pop on aina hyvää poppia, vaikka sen ei ihan heti iskisikään. Tällä kertaa Gaga sai vietyä mukaanaan.

Mainokset