Arkisto kohteelle marraskuu, 2008

(a band called) Quinn

Posted: 24.11.2008 in Musiikki
Avainsanat:
Kun kuulee musiikkia, joka saa aina vaan hymyn kasvoille, siitä pitää mainita blogilla. Ainakin podcastin kuuntelijoille tuttu Quinn on soittaa juuri sellaista musiikkia. Olen tyrkännyt jo kourallisen podsafeja mestariteoksia ohjelmaan, ja kerta kerralta bändi jaksaa yllättää toinen toistaan upeammalla biisillä. Siksipä minua ihmetyttää se, että näinkin tasokas yhtye ei ole tullut suuremman kuulijakunnan tietoisuuteen. 

Nykypopkoneisto ei tämmöistä timanttia tietenkään Top-10 listalle päästäisikään kaikkien britniensunmuiden seuraksi, mutta esimerkiksi brittialternativerockin ystävät varmasti pitäisivät tätä piristävänä tuulahduksena ummehtuneen Coldplayn ja kavereiden jälkeen. Aion jossain vaiheessa tilata bändin kotisivuilta levyn pari, ja näin tukea bändiä. Levyn tilaaminen on ikävä kyllä tehty varsin vaikeaksi, ja vain luottokorttitilaukset ja IMO:t ovat mahdollisia maksutapoja. Oman luottokortin puutteessa siis on turvauduttava porukoilta anelemiseen tai vastaavaa. Tämä tuskin on kuitenkaan syy siihen, että bändi ei ole vielä saavuttanut suurempaa suosiota, ja siksi irrelevanttia.
Anyway, olin ajatellut, etten kirjoita kovin pitkästi tällä kertaa. Pitää kuitenkin vielä mainita uudesta ilmaisesta Christmas-EP:stä, joka on hieman erilainen joululevy. Suosittelen mitä lämpimimmin. Ai niin, unohdinko mainita, että kaikki bändin musiikki on ILMAISTA kuunnella?!?! Tämän vuoksi kannattaisi olla nopea, sillä saattaahan olla, että Quinn lähtee vielä joku päivä markkinatalouden kelkkaan saavuttaakseen suuremman yleisön mainonnan avulla. Tämä johtaisi luonnollisesti upean ilmaisenmusiikin virran loppumiseen.
Tässä vielä linkki videoon bändin keikalta, oma all-time favourite koko Quinnin tuotannossa:
Toinen upea biisi:
Mainokset

Vietettiin tuossa leffailtaa lauantaina teemana maailman miehisin mies Arnold Schwarzenegger. Tässä pikatuomiot elokuvista ja neljän leffan illan yhteenveto:

Leffailta alkoi Arskan James Bond-yritelmällä True Lies, jonka ohjauksesta vastasi James Cameron. Leffa ei voi mennä vikaan, kun raina sisältää mitä parhaimpia arska-onelinereita. Loppukohtauksessa A. sanoo ”You’re fired!” ampuessaan terroristin ohjuksen mukana talon läpi helikopteriin. Priceless… Oma suosikkini löytyi jo leffan alusta, kun Arskaa jahtaa kaksi dobermannia. Hän pysähtyy, kääntyy ja lyö hyppäävien koirien päät yhteen. ”Stay!”. Leffassa räiskitään, hypitään moottoripyörillä uima-altaisiin, taitetaan niskoja (paljon), tanssitaan tangoa ja heitetään mahdollisimman kliseistä läppää. Juonesta huolimatta aivan loistava arskaleffa, tosin keskivaiheilla on liian vähän räiskintää.
**** (Arska-asteikolla)
Illan pohjanoteeraus Arska-asteikolla oli vuoden ’86 Raaka Keikka, jossa Arska on FBI:n undercover-agenttina mafiaan soluttautuneena. Alku alkaa lupaavasti, kun ennen ensimmäistä replaa ammutaan jo kaksi tyyppiä. Heti kantrimusiikin alettua tunnelma kuitenkin latistuu juonen pakollisen kerronnan vuoksi. Ennen loppuräiskintää ainoa kohokohta on känninen Arska, joka sopertaa ja näyttää hyvin poissaolevalta kuvauspaikalla, ja lyö vielä päänsä sängyn päähän. Hitaasti. Hintalappu näkyy muun muassa saman sohvan käyttämisessä useammassa lavasteessa, ja juoni on aivan kaikin puolin liian selittelevä. Toinen kohokohta on Arskan kohtalokas äänähdys hypätessään kahden maansiirtokoneen välistä auton kyydistä. Lopussa kiitos seisoo, kun ystävykset halaavat naurettavan freeze-framen feidautuessa lopputeksteihin.
**
Paul Verhoevenin ohjaama Total Recall on monen mielestä paras arskaleffa ikinä. Se voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä heti alussa Arskan silmät pullistuvat ulos päästä Marsin pinnalla, kun kallio hänen allaan pettää (äänen kanssa tietysti, onhan Marsissa ilmaa, jossa ääni voi edetä…). Ihan huippu leffa. Auto ajaa 20km/h seinään ja räjähtää! Kahdesti. Only in Arnold World. Arska huutaa ”Screw you!” poratessaan tyypin läpi, jälleen loistavaa… Kaikki ikkunat hajoavat, ja Arnold luo Marsiin ilmakehän ja sinisen taivaan. Now, how can you beat that? Arskaa potkitaan kiitettävän paljon palleille, ja tunnelma on mitä ratkiriemukkain koko elokuvan ajan. Juonesta sen verran, että Arska yrittää saada muistinsa takaisin. Eipä siinä muuta…

*****

Leffa 4: Jingle All The Way – Isäni on Turbomies (1997)

Illan finaali olikin sitten kenties paras jouluelokuva ikinä: Isäni on Turbomies. Leffan kannessa lukee ”Tosi hauska!” Kids News Networkin sitaattina. Joo-o. Tässäkin leffassa Arska pääsee hakkaamaan, mutta tällä kertaa vain joulupukkeja, postimiestä ja poroa. Luonnollisesti ikkunoitakin menee hajalle. Arska lentää kumisessa Turbomies-puvussa, eikä tietenkään jetpack aiheuta minkäänlaista sulamisefektiä muoviseen pakkaukseensa. Arska etsii nukkea, tulee äitien hakkaamaksi, saa yhden poliisin vitutuksen tuolle puolen ja ottaa vastaan iskun viholliseltaan, jonka käsi ei näytä olevan lainkaan niin kiinni käsivarressa kuin mitä ihminen toivoisi. Porolle juotetaan viinaa, ja Arskaa ei tunnista Turbomiespuvusta metrin päästä edes oma vaimo tai poika. Nice. Jokatapauksessa leffa kruunasi loistokkaan illan.

***** (ehdottomasti Arska-asteikolla)

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että Arska
– tykkää katkoa niskoja
– tykkää ampua ihmisiä
– tykkää rikkoa ikkunoita
– tykkää sanoa juuri oikeat sanat vahvasti murtaen, kun pahis kohtaa kuoleman
– tykkää räjähtävistä autoista
– vihaa eläimiä

Tämä teemailta oli kaiken kaikkiaan kerrassaan mainio, ja varmasti jatkoa sille on luvassa, jos ei Arskan muodossa, niin sitten jossain muussa. Enivei, tämmöistä tällä kertaa. Katsokaa Arskaa, aikamme legendaa!