Kaikki kuulolle! Virtanappi perjantaina Moreenissa klo 8.00 – 10.00!

Kupit kaakkoon perjantaina Moreenissa klo 19.30-20.30!

Kauhun lokakuu jatkuu! 

Tällä kertaa vuorossa natseja maapallon keskipisteessä, ihmislampaita sekä raivotautisia zombikkeita.

Nazis at the Center of the Earth

Iron Skyn hypetyksen aallolla Asylum Studios päätti sijoittaa natsit kuun sijaan maapallon keskipisteeseen, ja mikä parasta – ne ovat zombeja! Halpakopiostudion Ö-elokuvan huikeaan tähtikaartiin kuuluvat muun muassa Jake ”Garyn poika” Busey ja Dominique ”eilisen tähti” Swain. Elokuvan käsikirjoittanut Paul Bates on loihtinut kynästään valkokankaalle muun muassa sellaiset klassikot kuin 2010 – Moby Dick ja MegaFault. Kyseessä on totisesti elokuvataiteen riemuvoitto.

Elokuva alkaa natseista. Mengele pääsee karkuun liittoutuneiden kynsistä. Sitten siirrytään ajassa eteenpäin, ja ollaan arktisessa, hyvin The Thingin vastaavaa muistuttavassa tutkimuskeskuksessa. Päähenkilöiden puisevaa dialogia ja paperinohuita henkilöhahmoja kuvataan tarpeeksi, että voidaan hyvällä omalla tunnolla kadottaa joku ryhmästä. Muut lähtevät etsimään, ja he löytävät tien maapallon keskelle jäisten tunneleiden läpi. Maapallon keskellä on ilmeisesti aivan oma maailmansa vehreine kasvustoineen ja (ilmeisesti) siellä paistaa oma aurinkokin. Maisemien ihaileminen loppuu kuitenkin lyhyeen, kun natsit vangitsevat tutkijaryhmän. Sitten tulee ihmisten leikkelyä zombisotilaiden varaosiksi, yleistä pervoilua ja yllättäen se eniten pahiksen näköinen tyyppi hyvisten ryhmästä olikin pahis kaiken aikaa.

Elokuvan lopussa sankarit pääsevät järjestämään pakonsa ja tuhoamaan natsien maanalaisen valtakunnan. Sitä ennen ehditään kuitenkin ottaa mittaa kuin suoraan Wolfensteinista revitystä, kökösti tietokoneanimoidusta Mecha-Hitleristä. Täydellinen Mitvit? -hetki. Päivä pelastuu, Hitler kuolee ja kaikki on kivaa jälleen.

Nazis at the Center of the Earth on yksi huonoimmista näkemistäni elokuvista. Silti siinä on jotain uljasta. Se tietää olevansa huono, ottaa silti itsensä liian vakavasti ja onnistuu saavuttamaan silti viihdyttävän huonouden asteen. Hämmentävä kokemus kaiken kaikkiaan.

*

Black Sheep

(2006, ohj. Jonathan King, näytt. Oliver DriverNathan Meister & Tammy Davis)

Ihmissudet ovat aina olleet mielestäni laimeita kauhuelokuvien hahmoja. Ainoan poikkeuksen tähän tekee Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideo. Ihmislampaat puolestaan ovat ehkä sen sijaan toimivat todella hyvin. Vuonna 2006 valmistunut Black Sheep yhdistää zombielokuvista tutun puremisella leviävän, viruspohjaisen tarttumisen ja ihmisen ja eläimen risteytymistä ihmissuden tyyliin. Mukaan vielä mustaa huumoria ja pakollisia lammasvitsejä, ja uusiseelantilainen kauhukomediamainious on valmis.

Henry Oldfield palaa pitkän poissaolon jälkeen sukunsa lammasfarmille myydäkseen sen veljelleen Angukselle. Samalla ympäristöaktivistit sekaantuvat Oldfieldien mailla tehtäviin, biologisiin kokeisiin. Toinen heistä, Grant, nappaa säiliön, joka pitää sisällään geenimanipuloidun lampaansikiön. Sikiö puree Grantia ja muita lampaita, ja pian farmi on täynnä raivotautisia lampaita. Grantista luonnollisesti tulee ihmislammas. Henry ja tilan hoitaja Tucker kohtaavat toisen aktivistin Experience, ja he alkavat selvittää zombilampaiden alkuperää. Enempää ei elokuvasta kannata kertoa spoilaamatta.

Black Sheep on samaa kauhukomedioiden sarjaa kuin Shaun of the Dead ja Tucker & Dale VS Evil. Juoni on mielenkiintoinen, efektit ovat loistavat, huumori puree ja veri lentää. On haastavaa saada niinkin naurettavasta aiheesta kuin ihmissyöjälampaat pelottavaa, mutta tässä elokuvassa siinä onnistutaan hyvin. Vaikka Black Sheep ei edes yritä keksiä pyörää uudestaan, on lopputulos mainio elokuva.

****

28 Days Later

(2002, ohj. Danny Boyle, näytt. Cillian MurphyNaomie Harris & Christopher Eccleston)

Zombeja, eikun korjaan, raivotautisia! Jälleen virus-lähtöinen zombiepidemia pyyhkii yli maailman, kun typerät eläinaktivistit sotkevat asiat (nuo pahuksen eläinaktivistit!). Sitten varsinainen tarina alkaa, kun Jim (Cillian Murphy) herää tyhjästä sairaalasta – yllättävää. Sitten hän kohtaa Selenan (juuri Bondissakin vilahtanut Naomie Harris), ja he lyöttäytyvät yhteen isän ja tyttären kanssa. Armeijan nauhoite turvapaikasta herättää toivon kipinän, ja he lähtevät kohti mahdollista pelastusta ja parannuskeinoa virukseen.

28 päivää myöhemmin on yksi yllätyksettömistä zombi-elokuvista, mitä olen nähnyt. Vaikka pidän aina Cillian Murphysta valkokankaalla, ei hänkään kanna tätä elokuvaa tavanomaisuutta pidemmälle. Jokainen muka-yllättävä juonenkäänne on todella ennalta arvattava, ja karmivan puolivillainen ja avoin loppu tekivät leffasta vähemmän vakavasti otettavan kuin mitä se halusi olla. Vaikka juonellisesti elokuva ei tarjonnutkaan paljoa, oli se kuitenkin viihdyttävä. Tartunnan saanut muuttuu todella nopeasti verenhimoiseksi, raivotautiseksi eläimeksi, joka zombeista poiketen on todella nopea. Myöskään tartunnan saaneet eivät vaikuta järin tyhmiltä, vaan saavat aikaan todella kuumottavan takaa-ajon tunteen.

Elokuva onnistuu luomaan maailmanlopun tunnelman loistavasti. Jokainen kohtaus huokuu epätoivoa, epäuskoa tulevaisuuteen, ja kahden tunnin aikana hahmoista alkaa välittämään. Tämän uskon johtuvan ohjaaja Danny Boylen taidokkuudesta, joka on vastuussa sellaisista teoksista kuin Trainspotting, Sunshine ja Slummien miljonääri. Tämän takia aion antaa mahdollisuuden myös vuoden 2007 28 viikkoa myöhemmin. Haluan nähdä, miten toinen ohjaaja suoriutuu saman idean kierrättämisestä. 

**

Kauhun lokakuu on jälleen täällä!

Tänä vuonna kauhuelokuvakatsantani on jäänyt harmillisen vähälle, mutta muutama uusi elämys on silti tullut koettua. Tällä kertaa luvassa zombeja, klassikon uusintaa ja zombeja!

Juan of the Dead

(Juan de los Muertos, 2011, ohj. Alejandro Brugués, näytt. Alexis Díaz de VillegasJorge Molina & Andrea Duro)

Zombeja Kuubassa! Juan of the Dead on romanttinen komedia/kasvutarina luuserista, joka saa elämänsä kuntoon yllättävän zombi-invaasion saadessa Kuuban kaaokseen. On herttaista katsoa, miten tarkkaan tarinan kaari muistuttaa Shaun of the Deadia. Mitään yllätyksiä tarinassa ei ole. Elokuva on kuitenkin parhaimmillaan hyvin hauska, ja erityisesti kommunistisen kuubalaisen median huvittavuus zombi-invaasiosta kertoessa on kekseliästä. Irtopisteitä saadaan joistakin nokkelista kommenteista, ja iso, paha yrmyniska, joka pyörtyy nähdessään verta oli sekin hauska.

Elokuvan nimi tulee Juanin zombi-invaasion jälkeisestä ammatista, eli tuholaistorjujan tavoin kotiin tilattavasta zombien hävittäjästä. Vitsi toimi parilla ensimmäisellä kerralla, mutta sitä lypsetään aivan liikaa. Tiivistämällä elokuva olisi saatu paljon paremmaksi, eikä suvantoja olisi ehtinyt tulla. Myös vain englantia puhuva, hetken ruudulla käyvä sivuhahmo oli mielestäni varsin turha. Paras osa tarinaa on kahden päähenkilön välinen suhde, joka kehittyy aivan kuten Shaun of the Deadin kahden päähahmojen. Bromance on huvittava.

Kuitenkin kokonaisuutena elokuva tökkii ja on monilta osin keskinkertainen. Yleisesti ottaen visuaalinen toteutus on tavanomaista, Walking Dead -tasoa, mutta taistelukohtaukset nostavat viihdearvoa huomattavasti. Innovatiivinen zombien lahtaaminen ja hieno koreografia erottaa elokuvan edukseen esimerkiksi Resident Evil -sarjan tylsästä lahtaamisesta. Juanin ja kumppaneiden tappeluita katsoessa ajattelin, että tämähän olisi mitä loistavinta zombimättöä PS3-peliin.

Suosittelen Juan of the Deadia niille, jotka ovat kyllästyneet tavanomaiseen zombigenreen, ja haluavat kauhultaan jotain muutakin. Shaun of the Deadin nähneille pettymys voi olla suuri. Onnittelut kuitenkin Kuuballe kaikkien aikojen ensimmäisestä kauhuelokuvastaan. Se oli ihan hyvä.

**

Invasion of the Body Snatchers

(1980, ohj. Philip Kaufman, näytt. Donald SutherlandBrooke Adams & Jeff Goldblum)

Ihmispaholaiset on varsin huono suomennos tälle elokuvalle. Se onkin ainoa huono asia, mitä tästä elokuvasta voi sanoa. Riipivä tunnelma, mainiot näyttelijät, loistokas ohjaus sekä karmiva musiikki tekevät tästä tämän vuoden suosikkikauhuelokuvakokemukseni. Elokuva on uusinnos vuoden 1956 samannimisestä, Don Siegelin ohjaamasta kauhuelokuvasta.

Tarina alkaa Elizabethin (Adams) huolestuttua miehensä oudosta käyttäytymisestä. Hän avautuu asiansa osaavalle terveystarkastajaystävälleen Matthewlle (Sutherland), joka alkaa lopulta uskomaan häntä. Pian paljastuu, että omituiset kasvit ulkoavaruudesta tekevät tunteettomia replikantteja ihmisistä heidän nukkuessaan, ja lopulta tuhoavat alkuperäisen kappaleen tarpeettomana. Kopiot toimivat kuin yhdessä ajatellen, ja invaasion edetessä verkko Matthewn ja Elisabethin ympärillä kiristyy. Väärin käveleminen kadulla kiinnittää huomiota, ja kasvi-ihmiset kirkuvat hyytävästi merkiksi joukkoon kuulumattoman paljastamiseksi.

Elokuvassa vallitseva tunne on vainoharhaisuus. Kehen voi luottaa, ketkä ovat yhä ihmisiä? Tunnelma saadaan kasvatettua erinomaisesti pitkillä kamera-ajoilla ja hiljaisuuden hyödyntämisellä. Tavalliselta näyttävä katukuva antaakin yhtäkkiä sellaisen kuvan, että jokin ei vain ole oikein. Visuaaliset efektit ovat myös kestäneet aikaa varsin hyvin, esimerkiksi koira, jolla on ihmisen naama näyttää yhä häiritsevän pelottavalta.

Roolisuorituksista on nostettava esiin edellä mainittujen lisäksi neuroottinen Jeff Goldblum sekä kuuluisan psykiatrin roolia täyttävä, loistava Leonard ”Mr. Spock” Nimoyn. Ohjaaja Philip Kaufmanin työnjälki on minulle tuttua jo mainiosta ja palkintoja kahmineesta astronauttielokuvasta The Right Stuff (1983).

The Invasion of the Bodysnatchers on erittäin hyvä kauhuelokuva.

Suosittelen katsottavaksi pimeässä. Älä nukahda.

****

 

[REC]³ – Génesis

(2012, ohj. Paco Plaza, näytt. Leticia DoleraDiego Martín & Javier Botet)

[REC]-sarja on edennyt kolmanteen osaansa, ja tällä kertaa formaatti rikotaan. Samoin rikotaan myös ensimmäiset kaksi osaa ohjanneet ja kirjoittaneet Paco Plaza ja Jaume Balagueró. Plazan tuotos sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä elokuvaa, ja vain elokuvan alku on kuvattu aiemmasta kahdesta tutulla käsivarakameralla. Alkukohtauksen jälkeen elokuvasta muuntuu hyvin perinteinen zombi-splatter.

Elokuvan tarkoitus onkin valottaa [REC]-sarjan mytologiaa. Kuten toisessa osassa paljastettiin, zombit ovatkin Saatanan riivaamia, ja uskonnolliselle tarinalle annetaan nyt paljon enemmän syvyyttä. Tarinassa esiintyvä pappi esittää riivattujen olevan Paholaisen tapa nousta valtaan Tuomiopäivän koittaessa. Samalla ilmenee, että riivatut zombit voidaan pysäyttää lukemalla kohtia Raamatusta.

Kolmas [REC] on vähemmän vakava kuin edeltäjänsä. On hassuja sivuhahmoja, kuten ”Sponge John”, on moottorisahalla zombeja lahtaava morsian, on huvittavaa hässimistä ja keittiövälineillä improvisoimista. Siinä mielessä elokuva oli pettymys. Muuten elokuva on hyvin viihdyttävä ja näyttävä rapatessa roiskuu -räiskintä, ja tarinakin on ihan mukiinmenevä. Häihin sijoittuvana tarina tuo myös draamaa erilleen joutuvan, vastavihityn parin kautta, ja hahmoista jopa alkaa välittämään elokuvan aikana, mikä tämänkaltaisessa elokuvassa on harvinaista.

Sarjan neljäs elokuva tulee jatkamaan toisen elokuvan tapahtumista, ja reportteri Angela Vidal tulee olemaan jälleen huomion keskipisteenä. Elokuva ei kuitenkaan ole enää ”löydettyä materiaalia” käsikamerasta vaan kokonaan perinteiseen elokuvatyyliin tehty, Balaguerón ohjaama tarinan päätösosa. Odotan sitä mielenkiinnolla.

***

Historian ensimmäinen Kupit kaakkoon Radio Moreenilta (98,4MHz) perjantaina 12.10.2012 klo 17.05!

Kuuntele lähetystä tästä!

Kupit kaakkoon on uusi musiikkiohjelma Radio Moreenissa. Kuuluupa perjantaihisi rockia tai progea, vanhaa tai uutta, tämä ohjelma saa korvasi toivomaan voivansa kehrätä tyytyväisyydestä.
Kuuntele Kupit kaakkoon joka toinen perjantai klo 17.05.
Ohjelman juontaa Erkki J. Mervaala.

Keskuuteemme on ilmestynyt aivan uusi ohjelma. Sen nimi on Submariini.

Ohjelma on juttelulöpinää ja musiikkibiisejä yhdistelevää nettiradio-ohjelmaa, jossa nauretaan omille vitseille ja puhutaan muun muassa Arnold Schwarzeneggeristä. Ensimmäiset kaksi jaksoa löytyvät jo ladattaviksi osoitteesta submariini.wordpress.com. Ohjelman feedi ja muuta jännää ilmaantuu tämänkin sivuston alle jossain vaiheessa.

Kuuntele ohjelmaa jo nyt!